Peli kovenee ennen kuin se loppuu.

Reipas 2/3  kilpailukaudesta Suomessa läpikäyty cyclocrossin osalta. Vähän on kaksijakoiset tunnelmat: yhtäaikaa on jokseenkin helpottunut olo, koska kohta saa tehdä kilpailujen välillä muutakin kuin palautua edellisestä rypistyksestä ja herätellä kehoa seuravaan ja sitten taas että mitäs ihmettä sitten tekee.
 
Kuva: #waterproofsports
kuva: #waterproofsport

Oma kilpailukauteni jäi peukkunivelen takia pari kisaa lyhyemmäksi ja tietysti olin mukana järjestelemässä kauden avausta, joten voisi sitä väsyneempikin olla.

 Mitään kovin ihmeellisiä ahaa-elämyksiä ei ole ollut, paitsi että olen oppinut ajamaan järkevämmin oman kuntoni mukaan: en aloita liian kovaa ja täten polta itseäni kahdella ensimmäisellä kierroksella. Pikkaisen jää viimeisille kierroksille reserviä jota tarvittaessa voi käyttää kiristääkseen ruuvia.
 
Se mistä voi olla todella tyytyväinen on että kalusto on toiminut juuri siten kuin pitää, lukuunottamatta tallimekaanikon muutamaa pikkuvirhettä aikaisemmin: ketju oli pikkaisen liian lyhyt 11-36t pakalle 38t rattaan kanssa, jolloin ketju ei noussut kunnolla isoimmalle rattaalle (jota en kuvitellut käyttäväni muhah) ja 1/4 kierroksen verran oli rajoittimen ruuvi liian väljällä jolloin kerran ketju pääsi putoamaan pinnojen ja pakan väliin.
Ketju on vaihdettu venymisen takia ja rajoitinta sekä B-tension -ruuvia säädetty ja taas rokkaa.
 
kuva: #waterproofsports
kuva: #waterproofsport

Pyörää on kuritettu monenlaisissa säissä, joista Kirkkonummen loskainen mutaniitty joka muuttui ojanpohjaksi melko nopeasti, oli selkeästi haastavin alustan puolesta.
SRAMin Force1 toimi moitteettomasti ja reagoi käskyihin niin nopeasti kuin vaihteiston vaijerivetoinen mekaniikka kykeni. Myös ryömiessäni hitaalla vauhdilla mäkiä ylös tuntuu siltä että AbsoluteBlackin ovaalirataskin pääsee oikeuksiinsa, perässä on pitoa ja kampien nollakohdan tappaminen ei vie tärkeitä nanosekuntteja, mutta tärkeintä: ei aiheuta sutimista yrittäessään kisaliekeissä saada liikutettua kampia pystysuorasta eteenpäin.
 
Aluksi myös epäilin NarrowWide-systeemin toimivuutta, koska pakan fyysinen mitta leveyden puolesta tuntui siltä, että ketjulinja menee sen verran vinoksi ettei ketjulla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia pysyä eturattaalla ja melkein varauduin tähän hankkimalla sellaisen ketjupökäleen, chainguardin tms. joka estäisi ketjun putoamisen eturattaalta kammen ja rungon väliin.
Pelkoni oli turha, koska ketju on istunut kuin liimattuna eturattaalla vaikka takana on pakkaa menty kaikenlaisissa olosuhteissa laidasta laitaan ja milloin missäkin rytkeessä.

kuva: #waterproofsports
kuva: waterproofsport

Tietty myös siihen on auttanut SRAMin vaihtajan jousen tiukkuus jolloin ns. chain slap-efektiä, jossa ketju pomppii valtoimenaan ja pahimmillaan hakkaa pyörän runkoputkia, ei pääse tapahtumaan.
 
Hydraulijarrut ovat toimineet hyvin.
Aluksi tietty ajattelin että niillä ajaminen on samanlaista kuin maasturin levyjarruilla eli pääosin tulisi käytettyä "ohjausjarrua" eli takajarrua.
Näin ei ollut, ajoasennon ollessa jokseenkin hyökkäävämpi ja täten painopiste pikkaisen edempänä kuin maasturissani pitänee jarruja käyttää suhteellisen tasaisesti ja mielestäni etuista jopa enemmän.
 
Colossin alkuperäinen teräskeula tuntui pikkaisen kovalta maaston puolella, joten vaihdoin sen Viiksi-Tompan kuituiseen haarukkaan ja meno pehmeni, tietty aluksi tuntui hassulta kun reipas 500 g hävisi edestä, mutta haarukka on toiminut niin kuin haarukan tulee toimiakin.
 
Renkaiksi valikoitui loppujen lopuksi Vittorian XL Pro TNT. Koviksi ja tunnottomiksi puhutut tubeless-renkaat ovat toimineet allani mainiosti. Toistaiseksi ovat pitäneet alustalla kuin alustalla mainiosti, niin kauan kuin alusta pysyy paikallaan.
Muutaman kerran on tullut syötyä mutaa kun luotto renkaaseen kantatessa on luja, mutta alusta itsessään antaa periksi.
Kuskilta loppuu usko ennen kuin renkaasta pito ja varsinaisesti en ole huomannut/kärsinyt renkaan puhutusta tunnottomuudesta tai kovuudesta. Sisäkumin kanssa ihan varmasti tuntuu kovilta, mutta niinhän tubeless-kumi yleensäkin sisurin kanssa.

Sinänsä mikään yleiskumi tuo ei ole, vaan ihan rehellinen mutakumi, mutta itse tykkään olla varautunut pahimpaan ja ajotapani on suhteellisen reipas kanttailuineen eli mieluummin olen varma että kumi palvelee omaa tarkoitustani, kuin minä kumin.

 kuva: #waterproofsports
kuva: #waterproofsport

Ohjaamo on melkein yhtä henkilökohtaisen preferenssien ja kehon fysiikan määräämä asia kuin satula, mutta itse tykkään Ritcheyn EvoMax-tangosta. Pidän siitä jopa niin paljon että muut compact-tangot tuntuvat jo vähän köpöiltä, erityisesti kun laskeudutaan dropille.
 
Aluksi en tykännyt vanhankoulun pyöreästä muotoilusta alaotteen puolella, mutta siihen tottuessa tuntuu muiden kompaktitankojen "ergo-osuus" eli se suoraksi tai kulmikkaaksi muotoiltu kohta tuntuu liian lyhyeltä.
Hyppäsin vielä syvään päähän kerralla ja otin 46 cm leveän, mikä tarkoittaa Ritcheyn kohdalla että kahvaote on 46 cm ja dropeilta pikkaisen leveämpi.
Aika härkäiseltähän se tuntuu, mutta kontrollia löytyy!
Tilanteessa kuin tilanteessa ongelmaksi ei ole koitunut ohjaamon kankeus, enemmänkin niin että tanko itsessään huutelee kokeilemaan kaikkea typerää kokeillaakseen saako ohjailtua itsensä tilanteesta ulos.
 
Oli miten oli, kalustosta ei ole nyt pärjääminen kiinni, ihan normaalisti polkimien ja kypärän välissä on ratkaiseva tekijä, katsotaan mihin tänä vuonna yltää.
 
Ihan kauheita menetyksiä ei ole kilpakauden puolella tullut komponenttien osalta: keskiökupit on vaihdettu kertaalleen, molempien päiden jarrupalat vaihdettu. Edestä ihan vaan kulumisen takia, mutta jostain syystä onnistuin lasittamaan takajarrun palat. ja ketju on kertaalleen vaihdettu.
 
Vähän oppirahoja maksellaan löytääkseen sopivan kombinaation pulikoita jotka kestäisivät mahdollisimman pitkään. Tietty ylläpidolla ja huolloilla on tärkeä osuus osien kestoon. Lähinnä keskiökupit ja ketju on suurennuslasin alla tällä hetkellä.
 
SRAM 1170-pakka vaikuttaa hyvältä kunhan ei päästä ketjun venymään liiaksi. X1-ketju venähti 0,5 % reipas 350 km syksyn ryönäkelejä ja muutama kilpailu. Vaihdoin ja jätin hätävaraksi. Nyt alla on SRAMilta hipointa maasturiketjua eli XX1, jonka pinnoituksen pitäisi torjua ryönän tarttumista ja täten ehkäistä venymistä. Jännä seurata mihin se riittää, 169 km on jo ajeltu.

kuva: #waterproofsports
kuva: #waterproofsport

Jokaisen lenkin jälkeen huuhdon pyörän ja erityisesti voimansiirron ja jarrut, kun suolaliemilumimössö-säät alkavat on tärkeää huuhtaista korroosiota aiheuttava seos pois tuoreeltaan ettei pääse jumittamaan osasia.
Jokaisen kisan jälkeen, huollan pikkaisen tarkemmin pyörän. Mittaan ketjun venymää ja putsaan sekä öljyän tarkasti.
 
Ainakin kahdesti kilpakauden aikana olen kurkannut "mutajemmoihin" eli pyöräyttänyt keskiön auki ja ottanut haarukan irti tai ainakin sen verran löysälle että saan kokeiltua ohjainlaakerin herkkyyden ja putsatakseni pinnat.
Keskiöstä ainakin löytyi sellainen kakku kaikkea ryönää, että vahva suositus toimenpiteelle tulee tiimin mekaanikolta.
 Keväällä ja kesällä en normaaleja toimia kummempaa ollut tehnytkään, toisaalta käyttövaihtelua oli melkoisen paljon pyörien välillä jolloin yhdelle laitteelle ei tullut kovinkaan isoa rasitusta.
Tietty huolsin pyörän kilpakuosiin syksyllä ennen ensimmäistä kilpailusuoritusta.
 
Irvistyksiä ja hymyjä kilsoihin!
 
Paulus

Pyörässä kiinni.

  • Ritchey Comp Evo Max

    Ritchey Comp EvoMax

    49,90 €

  • AbsoluteBLACK OVAL DM (GXP/bb30) eturatas AbsoluteBLACK OVAL DM (GXP/bb30) eturatas

    AbsoluteBLACK OVAL DM (GXP/bb30) eturatas

    85,00 €